Sydäneläin?

Sellaiseen nimeen lopulta päädyin.

Jos ajattelit, että sydäneläin viitannee siihen, että eläimet ovat lähellä sydäntäni, olet tietenkin oikeassa. Se oli kuitenkin vain irtopiste sydäneläimelle. Sydäneläin on ennen kaikkea taideteos, sanana ja romaanina.

Sydäneläin on ensinnäkin romanialais-saksalaisen Herta Müllerin vuonna 1993 julkaistu romaani, alkukielellään Herztier. Suomennos on Raija Jänicken käsialaa. Kirjoitan parhaillaan gradua Herztieristä.

Sydäneläin on sanalaleikki. Romaniaksi sydän eli inimă on varsin lähellä sanaa eläin eli animal. Romaniaksi kirjan nimi kääntyy siis Animalul inimii. 

Sydäneläin on metafora. Mille, onkin jo toinen juttu. Joka tapauksessa meillä kaikilla on sellainen.

Sydäneläin näkee ja tietää paremmin, kuin ihminen itse.

Sydäneläimensä voi menettää tai kadottaa. Se saattaa erkaantua ruumiista hetkeksi tai pysyvästi, se voi paeta tai muuttaa pois. Ihmisen ruumis voi kuolla, mutta sydäneläin ei voi.

Sydäneläin on hiiri.

Tuntemalla toisen sydäneläimen, voi hallita toista.

Nämä ovat siis poimintoja Herta Mülleriltä ominaisuuksiksi sydäneläimelle.

Herztier on minulle läheinen, koska se käsittelee Romaniaa, maata, johon minulla ei ennen vuotta 2009 ollut minkäänlaista suhdetta. Adoptoin kuitenkin Onni-koirani sieltä ja tulin samalla adoptoineeksi uusia ystäväpiirejä, harrastuksia ja arvoja. Ja nyt minulla on siihen vahva suhde, joskin hyvin monimutkainen.

Teos on lisäksi alkukieleltään saksaa, jonka opiskeluun on tullut aikoinaan kulutettua niin monta tuntia, että sitä voi gradussa hyödyntää. Niinpä kaikki asettui mukavasti kohdalleen.

Pintapuolisesti tarkasteltuna Sydäneläin ei silti kerro eläimistä, vaan totalitarismista, jonka keskellä loppuun ajetut romanialaiset 1980-luvulla elivät. (Toisaalta: missä eläimet sitten elävät, elleivät totalitarismissa?) Siinä on kuitenkin aukeaman mittainen kohtaus, jossa kuvataan likaisen romanialaisen tehdaskaupungin tunnelmaa eläinten kautta: koirien nälkää, hevosten pelkoa ja teurastettujen sikojen verta.

Kun olin sen lukenut, tiesin, että tätä minun pitää tutkia. Vaikka kyseessä oli kohtaus menneisyyden Romaniasta, olisi se yhtä hyvin voinut olla pala nykyisyyden Romaniaa.

Sydäneläin on ihanan epämääräinen ja vaikeasti tulkittava nimi. Mitä vain päätänkin blogiin kirjoittaa, kykenen aina perustelemaan sen kuuluvan otsikon alle.

Sydäneläin voisi esimerkiksi olla metafora sielulle, viattomuudelle tai omatunnolle. Kaikki ovat hyviä ja kauniita asioita. Ja juuri niitä kauniita asioita kuvastaa eläin, sydämessä.

Sydäneläin kertoo sanana myös, että me kaikki olemme eläimiä, vain vähän erilaisia kuin kaikki muut, keskenään erilaiset eläinlajit. Emme parempia emmekä ehkä huonompiakaan, ellei sydäneläin sitten näe tarpeelliseksi muuttaa pois, lähteä tai paeta.
 

Lähtökohtaisesti meissä jokaisessa on sydäneläin.

Minun sydäneläimeni kuva löytyy ylätunnisteesta.

Prologi bloggaamiselle

Minussa ei ole kerrassaan mitään jännittävää. En edes itse jaksaisi lukea hiirenharmaasta elämästäni, mihin jokainen aloittamani päiväkirja onkin varmasti keskeytynyt. Fasaadijulkisuudesta en pidä, siksi vastustin myös Facebookia pitkään. Rakkaalle hoitohevoselleni pidin silti palmikkopäisenä tyttönä vuosia tunnollisesti tallipäiväkirjaa ja Facebook-profiilikin minulla tunnetusti on, joskin täysin propagandistinen (anteeksi ”oikeat” kaverit!) Joten niinhän siinä kävi, että blogin olen perustanut. Päättäväisyyteni hämmästyttää itseänikin.

Tästä ei tule muotiblogia, sillä oma isänikään ei aina erota minua mummelista. Ruuanlaittajana ehdin jo uskoa olevani suurin katastrofi keittiön historiassa, mutta lopulta kävi ilmi, että syy olikin raaka-aineissa; ryhdyttyäni vegaaniksi ruokani on oikeasti alkanut maistua hyvältä, mutta toisaalta sitä ei syö kukaan muu kuin minä. Lifestylea minulla ei ole, sen tilalla on gradu. Ja silloin kuin muut kertovat vauvauutisiaan, minä puhun koiristani.

Tämä blogi on sen sijaan omistettu eläimille, eläimille metsässä ja kaupan kylmäosastolla, eläimille lasittuneiden katseiden takana, verisille rääsyille tien varsilla. Jotta bloggaaminen olisi kuitenkin jonkinlaista vastapainoa sille informatiivisuudelle, jota saan nyt harjoittaa gradussani, Kodittomien koirien ystävät ry:n tiedottajana ja Animalian kouluvierailijana, kirjoitan henkilökohtaisesti, omista kokemuksistani ja kohtaamisistani, omista ajatuksistani, en muiden kuin itseni edustajana.

Olen varmasti tavattoman huono bloggaaja. Perfektionistina en kykene julkaisemaan juuri mitään alkuinnostuksen jälkeen. Kirjoitan aina liian pitkästi. Blogin teknisen hallinnan kanssa aavistan jo suuria ongelmia. Mutta yritetään nyt kuitenkin. Lentopelon olen jo kukistanut, jotta voin päästä rakkaiden eläinten luo Romaniaan ja moneen muuhunkin epämiellyttävään tilanteeseen ajanut itseni, miksi en sitten huonoksi bloggaajaksi.

Tästä se nyt alkaa, historiallisena päivänä, jona EU:ssa on kielletty kosmetiikan eläinkokeet. Odotellaan kiellolle vielä valvontaa sekä lisää voittoja eläimille, alkaen vaikkapa turkiseläinrintamalta!